Lumi sulaa

Tulimme hetki sitten keväiseltä retkeltä. Kävimme ensin Palmusunnuntain jumalanpalveluksessa. Siellä oli tosi kivaa, sillä kylän pelimannit säestivät vanhoja läsarsånger, mitähän nekin suomeksi muuten ovat. Sellaisia vanhoja iloisia hengellisiä lauluja. Minä lauloin täysillä ja ukkeli yritti vieressäni tehdä samoin. Väkeä oli huomattavasti enemmän kuin normaalina sunnuntaina. Me livistimme ulos jäämättä kirkkokahville, sillä minulla oli jo aivan kauhea nälkä syötyäni vain pienen aamupalan ja lasillisen maitoa välipalana. Kävimme syömässä lounaan lähi kaupungissa. Se oli todella suuri nautinto. Siitä onkin aikaa kun edellisen kerran olemme sunnuntaina lähteneet ulos syömään. Arkisin käymme kylläkin usein samalla kun olemme asioimassa. Minut muistetaan jo hyvin meidän kantapaikassa ja saan aina sen lapsen annoksen tarvitsematta näyttää korttia, joka on siihen tarkoitukseen. Edelleenkin kyllä laittavat kaksi perunaa lautaselleni ja joka kerta se toinen jää syömättä. Kotimatkalla alkoi kauheasti haluttamaan karkkia. Pysähdyttiin huoltamolle ja kävin ostamassa suklaanougat patukan. Se oli aivan taivaallisen hyvää. Oli eka kerta elämässäni ostaa sellainen! Tuskin viimeinen kuitenkaan. Nyt on ihanaa lähteä päivälevolle lukemaan lehteä sekä sielu että ruumis kylläisenä.