Kevät keikkuen tulevi

Tänään tuli sekä mustarastas että peipponen tuoden kevään tullessaan. Niitä on kiva seurata, samoin kuin kaikkia muita tulijoita. Joskus jään tähän miettimään mitä kaikkea ne ovat kokeneet muuttonsa aikana ollessaan poissa tästä pihasta. Ja mikä ihme ne ohjaa tähän samaan pihaan takaisin. Sillä tuskin muuten tuokin mustarastas olisi aamusta heti tiennyt missä sitä evästä on tarjolla.
Hiihtänyt olen paljon ja se on nautinnollista. Nyt ei ole enää kauan tätä iloa jäljellä. Aamuisin on liian kova hanki, joten on päivään odotettava etten heti saisi hangattua uusia suksiani pilalle tuolla hiekkapaperin terävällä lumella. Kokeilin voimiani tässä yhtenä päivänä ja hiihdin ennätykseni eli 1½ tuntia yhteen menoon. Kyllä se tuntui kropassa ja tuntuu vieläkin. En nimittäin osaa hiihtää silleen hiljalleen vaan minun on saatava nauttia vauhdista ja silloin lentää myös hiki ja voimat kuluvat. Jos laskisin edelleen sillä aloittamallani laskutavalla hiihtovälineiden kulutuksen niin ei ole enää kallista urheilua. Paras hankintani pitkään aikaan ja nyt voin toivoa tulevan ensi talvestakin näin upean.
Oli minulla pieni uutinenkin kirjoitettavaksi. Aamulla vihdoin ja viimein vaaka näytti 93.7 kg. Eli muutama sata gr on kadonnut jonnekin universumiin. Meinasin jo toivoni menettää kun viikosta toiseen paino kiikkui ylös ja alas sen kilon väliä.
Löysin myös loppikselta aivan napakat jeansit viimeksi käydessäni ja sekös tuntui kivalta. Ei tietenkään mikään komea näky ole kun pehmyttä löllöä on tiukka housu täynnä, mutta lieneekö sillä väliä. On vaan niin kiva saada pitkästä aikaa jo nr 46 päällensä. Viimeiset kymmenen( lähes parikymmentä ) vuotta tuskin alle 50 on sopinut ja yleensä koko on ollut 50/52, mutta viime kesänä 54. Eli neljä numeroa pienempi vaate sopii nyt viime juhannukseen verrattuna. Rintsikoita haaveilin myös uusia, mutta ei ole vielä sen aika. Ei nimittäin löydy sopivaa kuppikokoa jos ympärysmittaa riittäisikin. Olkoon, minulla on noita vanhoja mitä pitää ja kursia kokoon tarvittaessa. Ja voin samalla miettiä millaiset rinnat sitten kuusikymppiseksi tullessani haluan ja hankin, hi hi. Ei ainakaan suuria kuppeja tarvita sitten, jos yleensä liivejä ollenkaan. Niin jos uskallan sellaiseen leikkaukseen yleensä lähteäkään. Puhuvat niin monenlaista pahaa kokemusta.